Osa 11: Suhdesoopaa yliopistossa

Koska yliopistoaikoina ei tapahtunut mitään erityisen mielenkiintoista, uhraamme niille vain yhden osan. Kuvia on kuitenkin hieman tavallista enemmän, joskin osa on hiukan huonolaatuisia. (Tyhmä .jpg) Sry, toivottavasti kyseinen seikka ei häiritse lukunautintoanne (!?) liiaksi. :D (Ja... öh... älkää kysykö mitään tuosta otsikosta, en tajua sitä itsekään)

Lehtojen sakki oli siis jälleen koolla, ja mukaan oli liittynyt pari ylimääräistäkin; Vernerin kultsipuppeli Alina Vennamo ja pirtsakka cheerleader Joanna Kuisma, joka tosin on käynyt tutuksi jo Kostin ja Hallan yliopistovuosien loppuvaiheilta. (No mutta, niinpäs on muuten Alinakin)

Virvasta oli varttunut persoonallisen kaunis ja... öh... no, oikeastaan Virva ei ollut muuttunut oikein miksikään. Tytöllä oli edelleen tähtäimessään lakiuran huippu, joten pääaineeksi valikoitui taloustieto - ainakin muistaakseni. (En tosin ymmärrä, mitä apua on osakeindekseistä kun yrittää iskostaa lainopillisia kiemuroita sivistymättömien typerysten sivistymättömiin aivoihin, mutta mitäpä minä siitä tietäisinkään. :D)

Venjastakin oli tullut varsin sievä, mutta aavistuksen verran isosiskoaan arkisemman näköinen hieman liian pienen nenänsä vuoksi. Mutta tietotavoitteista Venjaa ei moinen pikkuseikka lannistanut, seikkailu-uralla ei kannattanut olla turhantarkka; olihan aina olemassa riski, että pommi räjäyttäisi naaman kokonaan uuteen uskoon tai että joku muinainen myyttimonsteri louskaisisi koko nenän irti. Koska Venja ei tiennyt mitään jännittävämpää kuin ihmisiä ahmivat ikiaikaiset taruölliäiset ja muut vaarat, hän valitsi pääaineekseen kirjallisuuden jotta saisi tutustua niihin tarkemmin yliopiston jälkeen.

Alina oli yhtä nätti kuin aina ennenkin, ellei jopa nätimpi - nyt kun kerran päästiin eroon siitä tyylittömästä kampauksestakin. Verneristäkin kasvoi komea nuorukainen, josta erotti selvästi sekä isän että äidin piirteitä. Onnellinen nuoripari näki sillä hetkellä tulevaisuuden sijaan vain toisensa, (no, hehän tulevat todennäköisesti kuulumaan tiiviisti toistensa tulevaisuuteen) mutta valitsivat kuitenkin pääaineet: Alina (mammonatavoitteinen) biologian, koska luonnontieteilijöillä on varsin mukava palkka, ja Verneri (suosiotavoitteinen), öh... hetkinen... oliko se taloustieto vai valtio-oppi? No, samapa tuo. Poliitikko siitä tulee kumminkin.

En valitettavasti osaa sanoa miten Joanna on muuttunut sitten teinivuosien, koska poloisella ei ole mitään semmoisia tainnut ollakaan, mutta mainittakoon, ettei Joanna ole oikeastaan yhtään pöllömmän näköinen. :D (Ainakin kun ottaa huomioon, että tyttö aloitti elämänsä ei-pelattavana) Perhetavoitteisella Joannalla ei oikeastaan ollut mitään selviä urasuunnitelmia, mutta hän oli kuitenkin ottanut pääaineekseen teatteritaiteen.

Ikävä kyllä vanha kunnon Lipponen oli ottanut ja heittänyt veivinsä. :( En ymmärrä missä vaiheessa se kiittämätön sellaista ehti, sitä hoidettiin aivan asianmukaisesti! Ainakin... pääosin... no, koska lintu nyt vain yksinkertaisesti kuuluu Lehtojen tuvan vakiovarustukseen, hankittiin Lipposelle seuraaja: Keijo.

Mutta hetkinen! PTRUU! Missä on Viljami? Kaikkien terveen järjen ja fysiikan lakien mukaan (tai no, on tietysti joitain porsaanreikiä...) Viljamin kuuluisi olla tässä joukossa ja Ruun kuuluisi lätistä turhia siitä kuinka se on muuttunut ja minkä se valitsi pääaineekseen ja muuta sen semmoista, mutta poikaa ei vain näy. Mikä on syy?

No, vastaus on sellainen selviö, että sen älyämiseen pitäisi riittää alkukantaisinkin aivokapasiteetti. Syy on - kuinkas muutenkaan - Emilia! Yleensä niin kiltti ja kuuliainen Viljami oli päättänyt pistää ranttaliksi rakkauden nimeen ja karannut tyttönsä kanssa ja pykännyt tönön jonnekin Outolaakson laitamille. Ikävä kyllä Viljamin sankarilliset ponnistelut olivat tarpeettomia, sillä Verneri valittiin perijäksi jo vaippaiässä, mutta mikäs siinä jos poika halusi vähän dramatiikkaa tylsään elämäänsä.

No, ilmankin Viljamia pärjättiin vallan mainiosti. Itseasiassa jopa mainiommin; tyttöjen oli helppo sortaa Verneriä, jolla miesvähemmistönä oli hyvin vähän vaikutusvaltaa talossa. Hameväki lyöttäytyi yhdeksi rintamaksi niin hämmästyttävän nopeasti, että voisi melkein kuvitella että he suunnittelivat perustavansa tontille jonkin naisjohteisen joukkotyranniayhteiskunnan... jos mitään sellaista on olemassakaan. :D

Öh, nyt eksyttiin vähän sivuraiteille. Kuvan varsinainen idea oli se, että Virva ja Venja mieltyivät kovasti veljensä nättiin morsiameen ja hyväksyivät tämän muitta mutkitta sukuun. Erityisesti siksi, että heillä oli erinomainen tilaisuus kiusata pikkuveljeään kertomalla herkkäuskoiselle Alinalle mitä mielenkiintoisempia (ja mitä epätodempia) juttuja Vernerin lapsuusvuosilta.

"...niin ja tosiaan, hän opetteli potalle vasta 10-vuotiaana, kyllästyttyään nukkumaan märissä lakanoissa -", "E-ei kai sentään sellaista...?", "Hst, anna Virvan kertoa..."

Myös Joannasta tuli pian kaikkien kaveri - kaikkien paitsi leikkisän Venjan, joka ei milloinkaan tullut oikein toimeen vakavan ja varsin huumorintajuttoman Joannan kanssa. Mutta eipä tuo erityisemmin surettanut kumpaakaan... Virvasta Joanna sen sijaan sai erityisen rakkaan ystävän.

Parhaiten tulivat tietenkin toimeen rakastavaiset, jotka istuivat toisissaan kiinni kuin liimattuina kaiken vapaa-aikansa. No, huvinsa kullakin. :D

Valitettavasti yliopistoon kuului muutakin kuin kutemista, joten aika ajoin Alinan ja Vernerinkin täytyi riistäytyä irti toisistaan ja osoittaa vähän huomiota myös opinnoilleen. Ikävä homma, mutta minkäs teet! Kämpän muut asukit sen sijaan opiskelivat ahkerasti, ja kaikille sateli huippuarvosanoja. (Myös Vernerille ja Alinalle, toisin kuin ehkä luulisi) Hah!

Kun opiskelijat alkoivat ekan vuoden jälkeen saada vähän paremmin sopivasta opiskelurytmistä kiinni, jäi enemmän aikaa harrastuksillekin. Virva oli alkanut haaveilla menestysromaanin kirjoittamisesta (toive muuten toteutui) ja alkoikin toteuttaa projektiaan opintojensa ohessa.

Aina välillä Virvan luovuudenpuuskat olivat turhankin rajuja, ja tietokone sai kokea kovia. Mutta hätä ei ollut tämän näköinen; tarvitsi vain napsauttaa sormiaan ja hupsista vain, Alina kipitti kuuliaisesti paikalle ja hoiti ongelman pois päiväjärjestyksestä. Tytön ristiksi oli nimittäin langennut 10 mekaniikkapistettä, ja niiden... öh, ansiosta hän sai toimia tuvan kunniamekaanikkona. (Komea titteli keksittiin jottei Alina olisi aavistanut lievää hyväksikäyttöä)

Suosiotavoitteisena Verneri kaipasi luonnollisesti ystäviä, ja niitä alkoikin kertyä melkein riesaksi asti. Tämä tyyppi tässä oli Vernerin parhaista parhain kaveri - ja helkkarin hyvännäköinen kaveri kaiken lisäksi. :o Kukaties, kukaties...

Mutta ei Verneri suinkaan ollut unohtanut ystäviä siellä kotipuolessakaan. Tai ehkä hänen ei vain annettu unohtaa... :D Etenkin Halla tuntui pelkäävän, että poika unohtaa vanhan äitimuorinsa tyystin jollei hän muistuta tätä olemassaolostaan parin tunnin aikavälein.

Suhteita solmittiin myös toisella suunnalla: Virva oli iskenyt silmänsä leppoisaan lehtoriinsa, Seuraseen, ja kaikesta päätellen kiinnostuksen kohdekaan ei ollut aivan välinpitämätön. Olihan äijä tietenkin hiukan rupsahtanut, mutta ikälopulla tavallaan tosi charmikas... ja sitä paitsi, kypsät miehet olivat Virvan mielestä paljon puoleensavetävämpiä kuin nuoret ikätoverit.

Virva pisti heti hösseliksi ja vanha opettaja oli pian hänen lumoissaan. Olihan Virva sentään nuori ja kaunis ja älykäs ja rikas ja muutenkin varsinainen tilaisuus. :D (Enpä pistäisi minäkään pahakseni, jos olisin vanha elähtänyt kurppa ja komea nuorimies osoittaisi hieman kiinnostusta)

Niin, Virvaa ei tosiaankaan vaivannut liika siveys. :P

Aikaisin tuona samana aamuna, kun pahaa aavistamaton Verneri oli juuri noutanut päivän lehden ja syventynyt sitten rauhassa tutkimaan mielenkiintoista artikkelia puutarhatonttuinvaasiosta (mikä se nyt sitten ikinä onkin), Seuranen ilmestyi makuuhuoneesta ja köpötteli läpi keittiön yllään vain eläinkuosiset kalsarit. Verneri oli vähällä purskauttaa aamusumppinsa nenän kautta ulos.

Venja ei halunnut jäädä siskoaan huonommaksi, vaan pisti toimeksi hänkin. Hän tosin ei tuntenut pienintäkään vetoa maikkoihinsa tai eläkeikäisiin ylipäätään; Venja oli jo pitemmän aikaa pitänyt silmällä hauskannäköistä posteljoonia nimeltä Sulevi, ja uskaltautui nyt viimein tervehtimään tätä. Sulevi ei pistänyt tytön flirttiä pahakseen, vaan antoi samalla mitalla takaisin.

Venjan hurmausoperaatio sujui vähintäänkin yhtä näppärästi kuin Virvan vastaava, joskin Venja meni jopa asteen pidemmälle kuin siskonsa - yhteisen yön jälkeen hän heittäytyi polvilleen ja kosi Suleviaan todistajien (Keijo) läsnäollessa. Hyvää loppuelämää. :D

Myös Joanna oli monien epäonnistumisten jälkeen löytänyt oman kullan, häiskän nimeltä Asser. Kaikki olivat siis onnellisia ja maassa oli rauha ja ja Keijo oli oppinut tekemään asiansa muualle kuin asunnon lattioille... voisivatko yliopistovuodet tämän paremmin päättyäkään. 8)

Joanna oli tullut yliopistoon hieman muita aiemmin, joten hän häipyi ensimmäisenä valmistuttuaan laudaturin arvosanalla. (Joanna suuntaa mitä luultavammin urheilu-uralle) Hyvät loppuelämät siis vaan hällekin.

Muidenkin valmistuminen alkoi olla käsillä, joten Verneri pyysi erästä ystäväänsä pitämään huolta kämpästä heidän lähtönsä jälkeen. Cheerleader tälläkin kertaa, tästähän voisi tulla tapa. :D

Ja niin muutkin sitten viimein valmistuivat, kaikki erinomaisin arvosanoin. Verneri, Venja ja Alina saivat kaikki laudaturin, mutta Virva sai tyytyä magna cum laude approbaturiin. Mitä ihmettä! Täytyy ottaa Seuranen puhutteluun ;o

Ensimmäisenä otti hatkat Virva. Komein koskaan näkemäni hymy! Mutta noissa releissä kelpaa kyllä kieltämättä hymyillä... minä luultavasti kieriskelisin naurusta lattialla. :D Virva asettui Seurasineen Outolaaksoon Viljamin ja Emilian naapuriin ja ponnistelee nyt kovasti saavuttaakseen toivomansa aseman lakiuralla. (Tai no, koska Virva selvitti yliopiston erinomaisin arvosanoin, siihen ei luultavasti niin hirveästi ponnisteluja tarvita)

Virvan jälkeen lähti Venja, joka puolestaan muutti Stadiin, nai Sulevinsa ja hankkiutui toivomalleen seikkailu-uralle. Heippatihei.

Kolmantena häipyi Alina. Ja se nyt lienee sanomattakin selvää, miten Alinan elämä jatkuu. ;)

Viimeisenä yliopiston jätti Verneri, joka tietenkin perijänä päätyy takaisin Kuusamakunnaalle Alinansa kanssa. Millainen tulevaisuus siellä odottaa, siitä enemmän sitten myöhemmissä osissa. :D

Jäljelle jäivät siis vain Keijo ja... öh... äsh, hitot nimistä. Eiköhän tytönkin nimi muistu mieleen kunhan seuraava sukupolvi löytää tiensä yliopistoon.

Miten Alinan ja Vernerin urat lähtevät käyntiin? Millainen on neljäs sukupolvi? Mitkä ovat Alinan luonnepisteet, jotka unohdin mainita? Mikä on mystisen cheerleaderin mystinen nimi? Vastaukset tyhmiinkin kysymyksiin sitten seuraavissa osissa, kuten epäilemättä tiedättekin. :D

Osa 10: Aina vaan Verneri

Ilmoittaisin, että kunhan Lehdot pääsevät viidenteen sukupolveen, tämä tarina loppuu. Pelaan kyllä Lehdoilla vielä senkin jälkeen, mutta netissä ette suvun edesottamuksia tule enää näkemään. :D Semmoista. Pahoittelen muuten tämän osan lyhyyttä ja tylsyyttä.

Synttäreistä on niin kiva aloittaa että aloitetaan tälläkin kertaa. Nyt onkin kyseessä peräti kaksoissynttärit: Hallaa ja Kostia odottavat kultaiset vanhuuspäivät. Harmi kyllä, vanhuksista on ainakin tähän mennessä ollut Lehdoille enemmän haittaa kuin hyötyä... (Tuo palavien kynttilöiden yläpuolella killuva kasvi on aika huolestuttava)

Hallasta tuli tosi mummelimainen mummeli, lyhyet kikkurat ja kaikki! (Hallan kiharat ovat tosin peräisin geeneistä eivätkä permanentista) Kiva mekko hei.

Ja Kosti... no, Kostista tuli tosi kostimaisen näköinen papparainen, vaikka punaiset hiukset ovatkin historiaa.

Ikäänkuin kahdessa ei muka olisi tarpeeksi, Pipakin otti ja vanheni! (Mikä on tuo hohtava pallukka oikeassa reunassa? Näyttää sielulta :0)

Virva päätti viimeinkin lähteä yliopistoon norkoiltuaan vanhempiensa nurkissa lähes koko teini-ikänsä. Tytölle heltisi peräti viisi stipendiä; yksi hyvistä arvosanoista, yksi teiniuran huipusta ja kolme taidoista.

Sinne meni Virva Viljamin seuraksi. (Lyön vetoa, että olitte kaikki jo unohtaneet koko Viljamin - mä ainakin olin...) Ja Lipposen. Ja sen cheerleaderin, jonka nimeä en nyt satu muistamaan.

Jee, Vernerilläkin kymppi plakkarissa! Sen saamiseen meni tosin enemmän aikaa kuin isosiskoilla, mutta ei se mitään.

Kosti oli vanhuuspäiviensä ratoksi alkanut kirjoittaa romaania. Ja aiheet olivat tietenkin ne, jonka Kosti parhaiten tunsi; raha ja rikollisuus.

"PÄDÄÄM! SimCityn kultavaraston seinä räjähti tuhannen nippeleiksi, ja Rikollisnero hykerteli tyytyväisenä. Nämä suunnattomat rikkaudet takaisivat hänelle riippumattomat eläkepäivät ja niin monta pinkkiä flamingoa kuin hän ikinä keksisi toivoa! Mutta äkkiä hän huomasi hahmon, joka liisi tumman yötaivaan poikki suoraan kohti - Rikollisnero tiesi vallan hyvin, ettei se ollut lintu eikä lentokone.
"Kapteeni Sankari! Kirottua!" hän ärähti ja tarttui rikollisen nerokkaaseen laserminisirkkelisankarintappovempeleenseensä..."

Turha kai mainitakaan, että kirjasta tuli menestys. :DD

Seuraavaksi olikin Vernerin vuoro kasvaa, mutta ei luojan kiitos vanhukseksi vaan teiniksi. (Ihana ilme!)

Ja niin olivat sitten nuorimmaisenkin lapsuuspäivät ohitse. Verneristä kasvoi hauskannäköinen poika, jolla oli kaikeksi onneksi vähemmän jykevä leuka kuin isoveljellään ja Lehto-silmät. Muistuttaa etäisesti Luukasta, paitsi että Luukas oli kauniimpi. :D Tavoitteekseen Verneri sai kloonitätiensä tavoin suosion.

Verneri porhalsi kaupungille jo samana iltana ja löysi sieltä nätin myyjättären, Alina Vennamon, jonka Kostikin oli bongannut joskus muinoin yliopistovuosinaan. Nuorilla juttu luisti, Verneri on mainio seuramies. (Huomatkaa myös Vernerin uusi helakanpunainen hiuspehko! Tai no, sitä on aika vaikea olla huomaamatta... )

Tuskin Vernerin taksi oli kurvannut takaisin pihaan, kun tarvittiin jo toista. Venja oli viimeinkin saanut kerättyä niin paljon stipendejä, että malttoi lähteä yliopistoon. Näkemisiin!

Verneri ei turhia aikaillut kun oli kyse tytöstä, ja vieläpä sievästä sellaisesta. Poika otti Alinaan yhteyttä jo seuraavana päivänä heti kotiuduttuaan koulusta ja taivutteli tämän treffeille kanssaan. Ei siihen kyllä hirveästi maanittelua tarvittu, kukapa nyt Verneriä voisi vastustaa. :D (Ei, et sinäkään, älä yhtään yritä siellä)

Treffeillä sankarimme kävi heti asiaan ja pisti kaiken viehätysvoimansa peliin. Alinaa se ei näyttänyt haittaavan, vaikka vähän ujostuttikin. (Alina hymyilee tuolla kätensä varjossa, usko huviksesi) Lisäksi paljastui jotain melko huvittavaa: Alina on - kappas mokomaa - mammonatavoitteinen!

Nuorten suhde eteni nopeasti, pian oltiin jo makupala-vaiheessa. (Jossa ei tosin ollut liiemmälti järkeä, Vernerin tortussa tuskin on mitään suurta makueroa Alinan omaan torttuun verrattuna) Näin sivumennen sanoen, nuo vaatteet imevät aika tehokkaasti romantiikan. :P

Tähän ei parane selitellä mitään, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. :D

Treffien jälkeisenä yönä (tai sitä seuraavana, en muista tarkalleen) hauskasta illasta kiitollinen Alina hiipparoi pihalle ja lemppasi oven eteen tuommoisen. Sille ei tosin löytynyt paikkaa, joten minä puolestani lemppasin sen takaisin ostotilaan, kohteliaisuussäädöksistä viis.

Kun Verneri oli vätystellyt kotona melkein puoli teini-ikää, hän päätti viimein hankkiutua yliopistoon. Stipendejä poika sai vain muutaman, mikä ei ole kauhean paljon... mutta eipä niitä niin kauheasti edes tarvita, ellei sitten halua panna Kuusamakunnas kakkosen sisustusta uusiksi.

Ja sinne siis häipyi viimeinenkin kolmannen sukupolven vesa. Seuraava osa käsitteleekin sitten yliopistovuosia. :)

En jaksa keksiä mitään kivoja loppukysymyksiä, joten saatte pohtia niitä yksinänne. Pitäkää hauskaa. :D

Osa 9: Kolme ei riittänyt

Luukas ja Hellä olivat poissa, mutta kumma kyllä, elämä jatkui. Eräänä keväisenä päivänä Kosti toi töistä kotiin mukavan yllätyksen; ylennyksen Rikollisneroksi! Kosti will rule the Earth, BUAHAHAHAAA!! Sääli ettei uran huippu ollut ukon elämäntoive, elinikäinen platinamieliala olisi aika hauska juttu. (Mutta siitä huolimatta en ala nostaa kuutta lemmikkiä uransa huipulle... se ensimmäinenkään ei ole päässyt edes alkuun)

Lehtojen vakioruokalähetti Silva sairastui ties mihinkä keltapilkkukuumeeseen ja sijaiseksi sattui aikamoinen komistus, punapäinen Gabriel. Lehtojen suvussa noita punapäitä on tosin tällä hetkellä ihan tarpeeksi, mutta Halla otti kuitenkin tyypin puhelinnumeron talteen.

Vielä ei Hallan ja Kostin lapsikiintiö ollut täynnä, joten maailmaan putkahtaa vielä yksi nyytti! :D Odotamme mielenkiinnolla...

Tällä kuvalla oli joku syvällisempikin tarkoitus (ihan totta), mutta en muista mikä se oli, joten totean vain että Venja sai Pipasta mieluisan halikaverin.

Viljami puolestaan sai pikkusiskostaan mieluisan opiskelukaverin, sillä läksyjen teko oli jokseenkin tyydyttävämpää, kun oli joku, jonka kanssa saattoi jakaa kärsimyksen. Viljami ei ollut erityisen innokas opiskelija, ja se näkyi arvosanoissakin, mutta Virva uhrasi kiltisti osan elämästään kotitehtäville.

Venjan taaperoikä oli ohi nopeasti, ja pian oltiinkin jo tyttösen syntymäpäivissä. Ikäviltä kuolemantapauksilta vältyttiin, (vaikka muutamat tahot pohtivat huolestuneina, kuka heittää veivinsä tällä kertaa) ja Venja sai kerrankin onnelliset synttärit. Tyttö varttui tyytyväisenä ja kaikki tarpeelliset tiedot hallitsevana.

Venjasta tuli melko soma tyttö, aika lailla isosiskonsa näköinen. Ja yllättävän leikkisä; Venja oli ensimmäinen Lehto, joka keksi kylpyammeen rajattomat mahdollisuudet. Totisesti, totisesti, hulluilla on halvat huvit.

Ah, tätä häpeän määrää! Joku perhana unohti maksaa laskut ja eipä aikaakaan, kun Lehtojen pytingin pihalle kaasutti ilkeästi virnistelevä Ulosottomies uskollisella Ulosottomobiilillaan. Sitten se mokoma anasti talon ainoan shakkilaudan ja häipyi! :( Tyhmää.

Viljami ja Kosti päättivät alkavan kesän kunniaksi järjestää isäpoikapäivän, ja mikäs sen isäpoikamaisempaa kuin kalastus? Pojat hankkivat pari virveliä ja riensivät testaamaan niitä takapihan lammikolle.

Kun oli kalasteltu jonkin aikaa ja juteltu kaikkia semmoisia isäpoikajuttuja, saatiin viimein kalasaalistakin. Viljamin koukkuun tarttui monni ja Kosti kiskoi lätäköstä oikein kunnioitettavan kokoisen jättiläisahvenen. Siinäpä syömistä hetkeksi aikaa :D

(Tämä oli tämmöinen kahden kuvan väliextra, jolla ei ole tarinan kanssa juuri mitään tekemistä. Ei kestä kiitellä.)

Kosti ja Viljami siis kalastelivat, ja perheen naiset ottivat sydämenasiakseen Luukkaan hedelmäpuista huolehtimisen. Etenkin Venja ja Halla hääräilivät siellä alituiseen, ja kärsivällisen työn tuloksena puut alkoivat viimein tuottaa vähän muutakin kuin mautonta satoa...

Sitten yhtenä loppukeväisen kauniina päivänä synnytys sitten yhtäkkiä käynnistyi! Mitä kummaa sieltä mamman masusta löytyykään?

Pieni poika! Viljami sai kuin saikin pikkuveljen :D Poju tosin muistuttaa enemmän siskojaan; sama tumma iho, samat tummansiniset silmät ja samat punaiset hiukset. Tulokas nimettiin söpösti Verneriksi.

Samana iltana tuli loppu Virvan iloisille lapsuuspäiville, ja tyttö venähti teinin mittoihin.

Ach, ei voi kuin ihmetellä tämän tytön tyylitietoutta...

Elämältään Virva halajaa tästä lähin mammonaa, ja nimenomaan maallista sellaista. (Niinpä tietenkin!) Tytön suurin unelma on nousta lakiuran huipulle.

Koska Virvan lumppuj... eh, vaatteiden räikeänkirjavat värit sattuivat silmiin, tyttö kävi läpi pienen muodonmuutoksen. Tulos ei ollut hassumpi... tai ainakin se oli parempi kuin lähtötilanne.

Viljamin teini-ikä alkoi lähestyä loppuaan, ja poika päätti vihdoin tehdä jotain yliopiston kannalta hyödyllistä ja hankki pari stipendiä. Hän ei kuitenkaan ollut asiasta yhtään niin innoissaan kuin olisi luullut - suri kai Emiliaansa.

Vernerilläkin oli pian kasvun paikka. Millainen tapaus kuopus mahtaa olla?

Varsinainen pikku hurmuri vauvasta kehittyikin! Ensimmäinen tenava, jolla on äitinsä silmät - ja muutenkin aavistelen, että Verneristä saattaa kehittyä ulkonäöllisesti sisaruskaartin miellyttävin.

Vernerin luonne on melko perinteistä Lehto-laatua: 6-8-8-3-3

Se Verneristä. Taisi jäädä mainitsematta, että Virva hankki itselleen työpaikan lakitoimistosta? No, eipä mennyt kauaakaan kun neiti löysi tiensä teiniuransa huipulle. Virva on nyt siis lakitoimiston sihteeri. :D Korkein oikeus, hiör vii kam.

Venjakin osoittautui varsin lahjakkaaksi nuoreksi neidiksi, sillä kymppi heltisi jo toisena koulupäivänä.

Tyttö olikin hyvin ahkera opiskelija; Venja luki paitsi läksyjä, myös muita oppikirjoja, ja kokosi pian itselleen runsaat perustiedot myös muilta yleissivistyksen aloilta. Ja ihaninta oli ehdottomasti uinti; Venjan mielestä ei ollut mitään hauskempaa kuin kodin uima-altaassa polskuttelu.

Mutta vaikka oli keskikesä, jäi uiminen usein vähemmälle; sää oli epävakainen, ja monena päivänä jyrisi ja salamoi. Salamat kiusasivat etenkin Kuusamakunnaan poloisia pihapuita, joista useampi kuin yksi leimahti kesän aikana liekkeihin.

Tämä tässä on taas tälläinen turhahko kuva (ei ihan yhtä turha kuin tuo ylempi), jonka koko olemassaolon ainoa tarkoitus on ilmaista teille lukijoille, ettei Vernerin koulutusta suinkaan lyöty laimin.

Aivan.

Eräänä loppukesän päivänä Viljami sitten viimein häipyi aivan varoittamatta yliopistoon. Heihei Viljami, vie Lipposelle terveisiä.

Samana iltana Verneri päätti kasvaa lapseksi, ja harvinaista kyllä, isäukko tuli avuksi. Mahtaako tämä olla ensimmäinen kerta kun Kosti on vaivautunut? (Pikaisen kuvaselauksen jälkeen täytyy myöntää, että ei - tämä on peräti toinen kerta)

Komea poika Verneristä on kyllä kasvamassa, ja jos en aivan väärin katso, niin hieman isoveljeään hienopiirteisempi. Poika tosin peri isältään vähän liiankin leveän suun, mutta pieni pahahan se loppujen lopuksi on. ;>

Verneristä Venja sai mukavan kalakaverin. Venja oli myös kalastuksessa osoittautunut varsinaiseksi luonnonlahjakkuudeksi; jo ensimmäisellä kalastusreissulla mukaan tarttui lähes Venjan itsensä mittainen mammuttiahven.

Mutta liian pian olivat ohitse myös Venjan lapsuusleikit, ja teini-ikä odotti. (Uimapuku yllä, tietenkin!)

Venjasta kasvoi suht hauskannäköinen. (: Elämäntavoitteeksi osui sattuvasti tietotavoite, ja elämäntoiveeksi seikkailu-uran huippu.

Mitä mielenkiintoista tapahtuukaan seuraavaksi? Vai tapahtuuko mitään? Kenestä tulee perijä? Se selviää luonnollisesti seuraavissa osissa, älkää karatko mihinkään.