Osa 7: Veli ja sen sisko

Onneksi olkoon, se on poika! Punapäinen (tai no joo, punakulmainen) ja pisamainen poikavauva sai nimen Viljami, joka on kerrassaan sopiva nimi suvun ensimmäiselle poikalapselle ja perheen esikoiselle. Halla ja Kosti harkitsivat kyllä hetken Luukas Junioria, mutta tulivat kuitenkin lopulta siihen tulokseen, ettei nimi olisi pitemmän päälle oikein toiminut.

Ensimmäinen lapsenlapsi sulatti myös etenkin Hellän vanhan rahanhimoisen sydämen, ja tuore isoäiti hoiti pikku "Viltsua" vähintäänkin yhtä innokkaasti kuin pojan vanhemmat. Lievästi dementoitunut Luukas puolestaan ei aluksi edes tajunnut, että talossa oli vauva - asia valkeni hänelle vasta, kun vastapäisestä huoneesta alkoi kuulua piinallista parkunaa...

Halla ei perhepainotteisista tavoitteistaan huolimatta halunnut olla töistä poissa turhan kauan, ja hän palasikin töihin jo seuraavana päivänä, jättäen pikkuisensa oman äitinsä hoiteisiin. On tainnut tyttö kuitenkin tulla hieman isäänsä!

Suunnilleen samoihin aikoihin pikku Pipa otti ja kasvoi aikuiseksi kesken aterian. Vallan hauskannäköinen pieni pystykorva pennusta kasvoikin. :)

Pipa juhli aikuistumistaan kokeilemalla rajojaan ja täyttämällä järsintätarpeensa Viljamin nallukalla. Moinen tuomittava käytös saatiin onneksi kuriin heti, sillä Hellällä oli edelleen hämmästyttävän nopea reaktiokyky, vaikka pehmeän siloiset posket olivatkin enää vain kaukainen muisto nuoruusvuosilta.

Isyys oli selvästi tehnyt hyvää Kostin työmotivaatiolle, sillä mies ylennettiin takaisin pakoauton kuljettajaksi. Koska työkeikat sijoittuivat iltamyöhään, saattoi Kosti pitää pojastaan huolta päivisin, eikä kykenemättömiä lastenhoitajia onneksi tarvittu. Ainakaan vielä.

Myös Hellä saavutti viimein tavoitteensa: hänet ylennettiin talousneroksi! Joten muori saa viettää koko loppuelämänsä platinamielialalla, ja mikä parasta, kulkea Luukkaan kanssa samalla kyydillä. :D

Vauvaikä hurahti ohi nopeasti, ja pian oli Viljamin aika kasvaa taaperoksi. Varo vain, maailma ja sen herkästi rikkoutuvat arvoesineet, sillä täältä konttaa Viljami!

Mahdottoman suloinen nuori miehenalku siitä vaippanyytistä kasvoikin! Asu vain voisi olla ehkä hieman tyylikkäämpi, mutta ihan sama, sillä taaperot kekkaloivat muutenkin suurimman osan ajasta pyjamassa... tai miksi sitä asua nyt sitten kutsutaankaan.

Viljamin luonne: 6-9-8-3-3

Halla käytti edelleen äitiään lapsenlikkana samalla kun leijui itse jossain luomassa poliitikonuraansa, mutta Hellää se ei haitannut. Hän alkoi löytää itsestään puolia, joiden luuli jo ammoisina aikoina unohtuneen... ja sitten, eräänä synkkänä ja myrskyisenä syysyönä, kun sade piiskasi ikkunoita (jne, jne, kyllähän te tiedätte miten juttu menee) hän tajusi muuttuneensa kylmäsydämisestä talousnerosta Hellä-mummiksi!

No, ikäänkuin se häntä olisi haitannut.

Mutta kyllä työssäkäynti loppujen lopuksi kannatti, vaikka Halla joutuikin olemaan erossa pikku kullannuppusestaan. Hän nimittäin yleni kertaheitolla kaupunginjohtajaksi, ilman mitään haastetta, ilman vastoinkäymisiä. Tämähän on suorastaan... tylsää.

Ja toisin kuin pidättyväisten vanhempiensa, Hallan voitokas kotiinpaluu ei suinkaan ollut vaatimaton. :D

Työpäivän jälkeen Halla puhkui edelleen energiaa ja päätti kuluttaa sitä viettämällä poikansa kanssa laatuaikaa opettamalla tämän puhumaan. (Kävelemisen ja pottakäytöksen poika oli oppinut jo aikaisemmin) Tässä kohtaa minun kuuluu kliseisten legacynkerrontatapojen mukaisesti paljastaa, että pojan ensimmäinen sana oli... tättärätää, syöttötuoli.

Tässä kohtaa teemme ison harppauksen seuraavaan päivään, kun Kosti ja Halla päättivät viimeinkin ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä naimisiin. Aiottujen aurinkoisten kesähäiden sijasta he joutuivat viettämään usvaisia syyshäitä, mutta loppujen lopuksi sillä ei ollut sitten niin mitään merkitystä. Tärkeintähän oli, että Kostista ja Hallasta tuli viimein aviopari.

Mutta keitä ovat nuo kaksi ylimääräistä?

Hertta ja Helinä tietenkin! Olisihan ollut aivan hirvittävä etikettivirhe jättää lähimmät sukulaiset kutsumatta, ja sitä paitsi, koko perhe ikävöi noita sympaattisia ilkimyksiä. Yliopiston jälkeen tytöt olivat muuttaneet Stadin toiselle laidalle yhteiseen kämppään, jossa he elivät ja olivat yksinänsä ainakin niin kauan, kunnes jompikumpi löytäisi uuden elämänkumppanin.

Ja nyt, hyvä herrasväki, seuraa jännittävä hetki - saamme tietää, oppiko Luukas ikinä laulamaan. Ja vastaus on: oppi! Häiden jälkeen Luukas ja Helinä päättivät vetää oikein komean isä-tytär-dueton, ja vallan hienosti vetivätkin. Jos Luukas olisi laulanut tällä tavoin silloin aikojen alkuhämärissä, olisi naisia kaatunut kuin viljaa sadonkorjuuaikaan. :D

Myös Hertta innostui karaokesta, ja tein omituisen huomion: Hertta kuulostaa tukevalta afroamerikkalaiselta jazzlaulajattarelta. Siinä jos missä on tyyliä!

Lisäksi Viljami teki jälleen uuden valloituksen: Hertta-täti aivan ihastui pieneen siskonpoikaansa ja vietti tämän seurassa miltei koko loppuillan. Varo vain, vauvakuume on tarttuva tauti...

Vauvoista puheenollen, hääpäivää seuraavana päivänä Hallan masu kasvoi taas. Halla ja Kosti taisivat viettää hääyönsä etukäteen. Mutta kukas sen kieltäisi?

Luukas oli näin vanhoilla päivillään päättänyt hankkia harrastuksen, ja löysikin sellaisen puutarhanhoidosta. Kuusamakunnaan pihamaalle hankittiin viisi hedelmäpuuta, joita ukko hoiteli innokkaasti. Erityisen leppoisa harrastus hedelmienviljely ei kuitenkaan ollut, sillä ilkeät ötökät uhkasivat Luukkaan silmäteriä alituisesti. Kiiluvasilmäisestä Luukkaasta ja tuholaismyrkkypöntöstä tulikin Kuusamakunnaalla lähes jokapäiväinen näky.

Pian puutarha kasvoi jo sellaisiin mittoihin, ettei Luukas kyennyt hoitamaan kaikkea yksin. Joten avuksi hankittiin puutarhuri, joka sai puurtaa kasvien kimpussa aina myöhäiseen yöhön asti. Varsinkin lehtien haravoiminen oli suorastaan epäinhimillinen urakka. Mutta koska puutarhuri ei kuulu sukuun, ei sillä ole mitään väliä. Hoho.

Paljon onnea vaan, tittidiittiittitii... jälleen oli Viljamin kasvun aika, tällä kertaa lapsen mittoihin. Huomatkaa toki millaisella mielenkiinnolla Kosti seuraa yhtä poikansa elämän tärkeimmistä käännekohdista.

Katso nyt tuota. Varsinainen hurmuri! Kovasti on kyllä isänsä näköinen, jos unohdetaan ihonväri ja pisamainen naama. Viljamilla on varsin ylöspäinkääntyvät suupielet, jotka saavat pojan näyttämään melkein siltä, kuin hän virnistelisi koko ajan jollekin. Kuka tuollaista voisi vastustaa?

Häiden jälkeen Hertta ja Helinä olivat alkaneet viettää entistä enemmän aikaa Kuusamakunnaalla. Tässäkin tapauksessa Helinä oli kutsunut itse itsensä käymään, ilman mitään ennakkovaroitusta. Mutta ei se mitään, hyvä että edes joku kutsuu.

Helinä tosiaankin viihtyi Kuusamakunnaalla kuin kotonaan. Tyttö helpotti puutarhurin urakkaa haravoimalla lehtiä yömyöhään ja lähtemällä viimein aamuhämärissä kotiin syömään.

Myös Kosti viihtyi pihalla, mutta hieman luovemmista syistä: hän oli aloittanut Luukkaan muotokuvan maalaamisen. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli maalata vaikuttava ja kantaisän arvolle sopiva tummasävyinen kuva, jossa Luukas istuskelee suuressa nojatuolissa piippu suupielessä lueskelemassa sanomalehteä, takkatulen leikitellessä taustalla... mutta sitten en jaksanutkaan, joten tuohon on tyytyminen.

Parin koulupäivän jälkeen Viljami saapui kotiin kymppi todistuksessa. Jipii! (Eikö olekin suloisen sävyisä kuva? Viljami ja koulubussi sopivat sievästi yhteen)

Juuri kun Viljamin koulubussi pysäköi talon eteen, alkoi keittiössä tapahtua kummia. Kumman Viljami saa, pikkusiskon vai pikkuveljen? (Viljami laittaa viisi simoleonia jälkimmäiselle)

Viljami hävisi juuri viisi simoleoniaan, sillä maailmaan tupsahti varsin lämminsävyinen pieni tyttövauva, jolla on punaiset kulmat ja tummansiniset silmät kuten isoveljelläänkin. Tervetuloa sukuun, Virva Lehto!

Mitä tapahtuukaan seuraavaksi? Saavatko Halla ja Kosti vielä Hallan toivoman kolmannenkin lapsen? Luukkaan ja Hellän viimeiset hetket alkavat olla käsillä, miten suku pärjää ilman perustajiaan? Ja mikä tärkeintä, miten Luukkaan hedelmäpuut pärjäävät ilman Luukasta? Musertuuko puutarhuri taakkansa alle? Se selviää seuraavissa osissa...