Osa 6A: Jännitystä elämään

Tittidii, tällä kertaa saattekin kaksoisosan. :D Anteeksi joidenkin kuvien tummuus! Toivottavasti erotatte edes jotain.

Kävipä eräänä yönä sitten niin, että kiero pitkäkynsi nimeltä Amatius oli saanut selville Kuusamakunnaan heikon kohdan: tuvasta ei löytynyt varashälytintä, ei sitten minkään näköistä. Ja murtovaras kun oli, Amatius päätti hyödyntää tuon tiedon ja lähteä pienelle "kuutamokävelylle".

Ja voi, mitä kaikkea mielenkiintoista talosta löytyikään! Amatius ahtoi pohjattomaan säkkiinsä tyylikkään sohvan, kuntolaitteen, lipaston ja television. Olisi hän mielellään ahtanut paljon muutakin, mutta murtokeikka päättyi onnettomaan vastoinkäymiseen...

Sattuipa nimittäin niin, että talon emäntä oli päässyt jalkeille ja soittanut poliisin paikalle aivan huomaamatta! Amatiusta ihan nolotti.

Jeppe saapuikin hetkessä paikalle - itseasiassa niin nopeasti, ettei Amatius-parka sitä huomannutkaan vaan tunki telkkaria pussiin rauhallisin mielin. Kun hän viimein tajusi, että huoneessa oli muitakin (talonväki + poliisi), oli jo hieman liian myöhäistä.

Hallan mieltä ei murtovarkaus juuri järkyttänyt. Itseasiassa hän sysäsi koko jutun mielestään ja alkoi valmistaa aamiaista. Tälläinen reaktio herättää kysymyksen: onko tyttö hämmästyttävän kylmähermoinen vai ainoastaan typerä?

Nujakkaanhan kaikki sitten lopulta johti. "Ei mitään hätää, neiti, me vain vähän kiistelemme tässä keskellä olohuoneenne lattiaa, ottakaa ihan rauhallisesti..."

Amatiuksen keikka päättyi surullisesti, kun mahdottoman ruma, mutta ilmeisesti huippuunsa treenattu poliisimies vei voiton. Amatius tyytyi kohtaloonsa ja huikkaisi vielä poliisiautolle talsiessaan kohteliaat hyvästit kuin herrasmiesvaras ainakin.

Ja niin sai Kuusamakunnas kakkosen elämä jatkua jälleen rauhalliseen tapaansa.

Hetken aikaa. :P

Murrosta ei ehtinyt kulua kuin pari päivää, kun sattui uusi onnettomuus: Kosti-poloisen lohiateria otti ja syttyi tuleen! Ja palohälytin oli tietenkin unohtunut. Taas.

Kosti onnistui onneksi keräämään itsensä kokoon ja soittamaan palokunnan.

Palomies Aslak riensi viipymättä paikalle uskollisella punaisella paloautollaan ja pelasti päivän kuin kunnon sankari ainakin. Kaiken lisäksi Kosti ehti tervehtiä komeaa palomiestä - ehkä tyyppi saadaan vielä jonain päivänä sukuunkin... :D

Niin tai näin, kaikki oli taas hyvin ja päivä paistoi ja linnut lauloivat ja kukkaset kukkivat kedolla.

Mutta jonkin ajan päästä oli jälleen uuden vastoinkäymisen aika, ja aiheuttajana oli jälleen Kosti! Poika myöhästyi kolmannen vuoden loppukokeestaan ja sen vuoksi lukukauden arvosanaksi tuli onneton 2+, minkä seurauksena Kostin keskiarvo laski 4,6:een. Yhyynyyh!

No, seuraavat puolisen vuotta jatkuivat rauhallisesti ja epäkiinnostavasti. Mutta kappas vain, eräänä yönä olikin jo Hallan loppukokeen aika! (Joka oli jostain salaperäisestä syystä sijoitettu keskelle yötä) Halla valmistui 5,0:en keskiarvolla ja arvosanalla laudatur. Hihhei!

Halla halusi jäädä kampukselle vielä siksi aikaa, että Kosti ehtisi valmistua. Kun Kostin loppukoe alkoi lähestyä, Halla kutsui hyvän ystävänsä Joannan vierailulle ja pyysi tätä jäämään talonvahdiksi (ja Lipposen huoltajaksi) odottelemaan seuraavia Lehtoja; Hallan elämäntoivehan oli, että kolme lapsista valmistuisi yliopistosta. Joanna suostui heti, sillä olihan oma vakituinen asunto paljon mukavampi kuin entinen kulkurin elämä.

Kosti oli onnistunut nostamaan keskiarvonsa toiseksi viimeisessä loppukokeessa 4,7:ään, ja nyt hän opiskeli ahkerasti valmistuakseen hyvällä arvosanalla. Yötkin kuluivat esseiden kirjoitteluun ja lopputyön kanssa äheltämiseen, mutta kyllä se sitten loppuviimeksi kannatti.

Koittipa viimein Kostinkin valmistumisen aika. Mies valmistui 4,7:än keskiarvolla ja magna cum laude approbaturin arvosanalla, mikä on hyvä juttu sekin. Mutta tärkeintä kuitenkin, että Hallan ja Kostin yliopistovuodet ovat viimeinkin ohi, ja suku pääsee viimeinkin jatkamaan eteenpäin!

Halla soittikin välittömästi taksin takaisin Stadiin, jossa oma koti kullan kallis odotti. Ja tietenkin myös vanhemmat... no enivei, puhelun jälkeen kuului siistiä musaa ja taivaalta alkoi sadella kirjavaa paperisilppua: Halla kasvoi aikuiseksi!

Kosti teki saman tempun ja lähti pian Hallan jälkeen. Hei hei, yliopisto!

Jäljelle jäivät nyt vain Joanna ja Lipponen. Heidät kohtaammekin sitten taas seuraavan sukupolven yhteydessä...