Osa 5: Yliopistossa

No niin, pyydän anteeksi että kesti taas, mutta tässä tämä nyt on. :) (En ehdi päivitellä kuin viikonloppuisin, ja viime viikonloput kuluivat lähinnä kaverien seurassa) Osa sisältää aikamoista hyppelehtimistä, koska yritän käydä yliopistoajat melko nopeasti läpi. Ja kauhean lyhytkin tämä on. Mutta lukekaa nyt kumminkin. ;)

Ja kävipä sitten eräänä päivänä niin, että Lehtojen sisarparvi rantautui tyylittömine vaatteineen pienelle tontille Stenvall-instituutin laitamille. Ja siitä tämä osamme siis alkaa. ;)

Stipendirahat ja Hallan mukanaan raahaamat huonekalut tulivat tarpeeseen, ja tytöille rakennettiin pieni (ja ahdas) tupa yliopistokaupungin laitamille. Talo sai nimen "Kuusamakunnas II", ja siinä saavat asustella sitten tulevatkin sukupolvet. :)

Rahatilanne meni vähän tiukille talon rakentamisen jälkeen, mutta pohjalta noustaan...

Tytöt riensivät välittömästi tietokoneen äärelle valitsemaan pääaineensa. Halla halusi isänsä tavoin kohota SimCityn eliittiin ja pitää Lehtojen mainetta yllä, mutta toisaalta hän ei tuntenut mitään houkutusta talouselämään. Joten hän päätyi politiikkaan ja valitsi pääaineekseen valtio-opin.

Entä mitä Helinä valitsi? Ei mitään muistikuvaa, eikä se ole edes tärkeää. :> Muutaman päivän kuluttua Helinälle nimittäin selvisi, että yliopisto oli tylsä paikka, ja hän päätti jättää sen kesken. (Mitä, mulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa! Ei yhtikäs mitään...)

Hertta seurasi jälleen kerran Helinän esimerkkiä ja häipyi hänkin. Hei hei, Hertta ja Helinä! Olkoon loppuelämä teille suosiollinen... tajusitteko? Suosiollinen? Hahaha...ha. Okei, ei hauskaa. <':

Tytöt ahersivat koko lapsuusajan yliopistostipendien eteen, ja juttu päättyikin sitten näin? Aivan. Elämä on. :D

Ja niin Halla jäi yksinään pieneen kämppäänsä. Täytyypä myöntää, että elo oli aika tylsää välillä, sillä ystävillekään ei tahtonut opiskeluilta löytyä tarpeeksi aikaa.

Ei sitä kuitenkaan ehtinyt itseään liian yksinäiseksi tuntea, etenkin kun Luukas rimpautti pari puhelua päivittäin. Ihan vain rupatellakseen ja tiedustellakseen, tarvitsiko tytär mahdollisesti taloudellista avustusta. Helläkin soitteli silloin tällöin, kysyäkseen oliko mahdollinen vävypoika jo näköpiirissä. ;)

No joo, vävypoika oli vielä toistaiseksi pysytellyt piilossa, mutta ainahan oli Lipponen. Halla alkoi kaivata elämää hiljaiseen pikku taloonsa ja päätti hankkia lemmikin. Kissoja tai koiria eivät opiskelijat saaneet pitää, joten täytyi tyytyä johonkin muuhun - siispä Halla hankki linnun. Tirppa nimettiin Lipposeksi Hallan poliittisen esikuvan mukaan. (:D)

Vallan mainio lintu Lipponen olikin! Hallan ei enää tarvinnut astua luennon jälkeen tyhjään taloon, sillä aina oli Lipponen paikalla. Lentelemässä tai juttelemassa tai kinuamassa ruokaa tai laulamassa aarioita tai tekemässä jotain muuta lintumaista. Oi oi sitä idylliä.

Mutta sitten tuli Kosti Tarkka. Halla tutustui Kostiin sattumalta puhelimen kautta ja mieltyi heti komeaan punapäähän, vaikka pojan tyyli olikin lievästi sanoen mauton. Muutamia päiviä kestäneen puhelinlankatuttavuuden jälkeen Halla uskaltautui viimein kutsumaan Kostin vierailulle, ja herrahan riensikin oven taakse niin nopeasti, ettei Halla-poloinen ehtinyt edes vaatteita vaihtaa. Mutta eipä se loppujen lopuksi suuremmin haitannutkaan... ;)

Halla pistikin hurmausoperaation samantien käyntiin. (Kuka voisikaan vastustaa tuota virnistystä? :D) Koska aikaa ei liiemmin tarvinnut tuhlata jutteluun, juttu edistyi nopeasti. Vaikka Hallalla ei ollut juuri kokemusta flirttailusta tai vastakkaisesta sukupuolesta ylipäänsä (Luukasta ei lasketa), hän osoittautui yllättävän lahjakkaaksi hurmuriksi. Nopea toiminta ei näyttänyt häiritsevän Kostiakaan.

Yhteenmuuttoa ei tosin Hallakaan onnistunut hoitamaan yhdessä päivässä (Kosti mokoma ei suostunut, mur), ja se siirtyi seuraavalle päivälle. Mutta niinhän siinä lopulta kävi, että Kosti muutti Hallan luo... vaikka Lipponen vähän protestoikin. :D

Kosti paljastui mammonatavoitteiseksi (elämäntoivetta en muista) ja melko hyväluontoiseksi. Taitopisteitäkin oli ihan mukavasti.

Kosti riensi Hallan painostuksesta ostamaan heti ensimmäisenä uusia vaatteita - tuore tyttöystävä oli kyllästynyt rumanruskeaan puseroonsa ja etenkin Kostin vaatekerta poltti hänen silmiään joka kerta kun hän sattui tähän katsahtamaan.

Kaupassa Kosti kiinnitti huomiota paitsi vaaterekkiin, myös somaan vihreäsilmäiseen myyjään tiskin takana. Ehkäpä joskus... jos he vaikka sattuisivat saamaan poikalapsen...

Hauskannäköinen mies Kosti oli aina ollut, mutta käytyään läpi pienoisen muodonmuutoksen hän miellytti silmää entistä enemmän. Voi, kuinka mä tykkäänkään äijän punaisista hiuksista... :D

Mammonatavoitteisena (niin se vain on, Lehtojen suku ei tule pääsemään eroon mammonatavoitteesta) Kosti himoitsi elämältään tietenkin rahaa; kasoittain kahisevaa ja kilisevää. Mutta toisin kuin tulevat appivanhempansa, hän oli enemmän toiminnan mies, joten ympärivuorokautinen työhuoneessa ja kokouksissa kykkiminen ei tullut kysymykseen. Joten hän päätyi radikaaliin ratkaisuun: Kosti siirtyi kokonaan syrjään kaidalta tieltä ja valitsi pääaineekseen kirjallisuuden, tähtäimessään rikollisura.

Lipponenkin hyväksyi pian perheeseen tuppautuneen muukalaisen, ja opettipa Kosti sen puhumaankin. Paljastui, että Lipposella oli paljon syvällisiä ja yhteiskuntakriittisiä ajatuksia - sen mielestä otollisin paikka ohjusiskulle oli ehdottomasti eduskuntatalo ja muoti oli humanoidien keino kontrolloida maanpäällistä elämää.

Halla alkoi opiskelujen lomassa saada myös etäistä tuntumaa perheenäidin elämään; aina oli jossain sotkua, aina oli joku rikki, aina oli jotain tekemistä ja ukonvätys vain loikoili sohvalla. Mutta eipä Halla liiemmin valittanut, sillä juuri tästähän hän oli haaveillut. ;)

Tietenkin myös opiskelut edistyivät - sekä Halla että Kosti olivat tunnollisia opiskelijoita ja molempien todistuksissa loisti kirkas viitosen keskiarvo, joka ei ottanut laskeakseen. Haa.

Tässä siis kaikki tällä kertaa, seuraavassa osassa seuraamme kaksikon (ei, anteeksi, kolmikon ;)) viimeisiä hetkiä yliopistossa ja ehkäpä myös ensimmäisiä päiviä Kuusamakunnaalla.