Osa 10: Aina vaan Verneri

Ilmoittaisin, että kunhan Lehdot pääsevät viidenteen sukupolveen, tämä tarina loppuu. Pelaan kyllä Lehdoilla vielä senkin jälkeen, mutta netissä ette suvun edesottamuksia tule enää näkemään. :D Semmoista. Pahoittelen muuten tämän osan lyhyyttä ja tylsyyttä.

Synttäreistä on niin kiva aloittaa että aloitetaan tälläkin kertaa. Nyt onkin kyseessä peräti kaksoissynttärit: Hallaa ja Kostia odottavat kultaiset vanhuuspäivät. Harmi kyllä, vanhuksista on ainakin tähän mennessä ollut Lehdoille enemmän haittaa kuin hyötyä... (Tuo palavien kynttilöiden yläpuolella killuva kasvi on aika huolestuttava)

Hallasta tuli tosi mummelimainen mummeli, lyhyet kikkurat ja kaikki! (Hallan kiharat ovat tosin peräisin geeneistä eivätkä permanentista) Kiva mekko hei.

Ja Kosti... no, Kostista tuli tosi kostimaisen näköinen papparainen, vaikka punaiset hiukset ovatkin historiaa.

Ikäänkuin kahdessa ei muka olisi tarpeeksi, Pipakin otti ja vanheni! (Mikä on tuo hohtava pallukka oikeassa reunassa? Näyttää sielulta :0)

Virva päätti viimeinkin lähteä yliopistoon norkoiltuaan vanhempiensa nurkissa lähes koko teini-ikänsä. Tytölle heltisi peräti viisi stipendiä; yksi hyvistä arvosanoista, yksi teiniuran huipusta ja kolme taidoista.

Sinne meni Virva Viljamin seuraksi. (Lyön vetoa, että olitte kaikki jo unohtaneet koko Viljamin - mä ainakin olin...) Ja Lipposen. Ja sen cheerleaderin, jonka nimeä en nyt satu muistamaan.

Jee, Vernerilläkin kymppi plakkarissa! Sen saamiseen meni tosin enemmän aikaa kuin isosiskoilla, mutta ei se mitään.

Kosti oli vanhuuspäiviensä ratoksi alkanut kirjoittaa romaania. Ja aiheet olivat tietenkin ne, jonka Kosti parhaiten tunsi; raha ja rikollisuus.

"PÄDÄÄM! SimCityn kultavaraston seinä räjähti tuhannen nippeleiksi, ja Rikollisnero hykerteli tyytyväisenä. Nämä suunnattomat rikkaudet takaisivat hänelle riippumattomat eläkepäivät ja niin monta pinkkiä flamingoa kuin hän ikinä keksisi toivoa! Mutta äkkiä hän huomasi hahmon, joka liisi tumman yötaivaan poikki suoraan kohti - Rikollisnero tiesi vallan hyvin, ettei se ollut lintu eikä lentokone.
"Kapteeni Sankari! Kirottua!" hän ärähti ja tarttui rikollisen nerokkaaseen laserminisirkkelisankarintappovempeleenseensä..."

Turha kai mainitakaan, että kirjasta tuli menestys. :DD

Seuraavaksi olikin Vernerin vuoro kasvaa, mutta ei luojan kiitos vanhukseksi vaan teiniksi. (Ihana ilme!)

Ja niin olivat sitten nuorimmaisenkin lapsuuspäivät ohitse. Verneristä kasvoi hauskannäköinen poika, jolla oli kaikeksi onneksi vähemmän jykevä leuka kuin isoveljellään ja Lehto-silmät. Muistuttaa etäisesti Luukasta, paitsi että Luukas oli kauniimpi. :D Tavoitteekseen Verneri sai kloonitätiensä tavoin suosion.

Verneri porhalsi kaupungille jo samana iltana ja löysi sieltä nätin myyjättären, Alina Vennamon, jonka Kostikin oli bongannut joskus muinoin yliopistovuosinaan. Nuorilla juttu luisti, Verneri on mainio seuramies. (Huomatkaa myös Vernerin uusi helakanpunainen hiuspehko! Tai no, sitä on aika vaikea olla huomaamatta... )

Tuskin Vernerin taksi oli kurvannut takaisin pihaan, kun tarvittiin jo toista. Venja oli viimeinkin saanut kerättyä niin paljon stipendejä, että malttoi lähteä yliopistoon. Näkemisiin!

Verneri ei turhia aikaillut kun oli kyse tytöstä, ja vieläpä sievästä sellaisesta. Poika otti Alinaan yhteyttä jo seuraavana päivänä heti kotiuduttuaan koulusta ja taivutteli tämän treffeille kanssaan. Ei siihen kyllä hirveästi maanittelua tarvittu, kukapa nyt Verneriä voisi vastustaa. :D (Ei, et sinäkään, älä yhtään yritä siellä)

Treffeillä sankarimme kävi heti asiaan ja pisti kaiken viehätysvoimansa peliin. Alinaa se ei näyttänyt haittaavan, vaikka vähän ujostuttikin. (Alina hymyilee tuolla kätensä varjossa, usko huviksesi) Lisäksi paljastui jotain melko huvittavaa: Alina on - kappas mokomaa - mammonatavoitteinen!

Nuorten suhde eteni nopeasti, pian oltiin jo makupala-vaiheessa. (Jossa ei tosin ollut liiemmälti järkeä, Vernerin tortussa tuskin on mitään suurta makueroa Alinan omaan torttuun verrattuna) Näin sivumennen sanoen, nuo vaatteet imevät aika tehokkaasti romantiikan. :P

Tähän ei parane selitellä mitään, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. :D

Treffien jälkeisenä yönä (tai sitä seuraavana, en muista tarkalleen) hauskasta illasta kiitollinen Alina hiipparoi pihalle ja lemppasi oven eteen tuommoisen. Sille ei tosin löytynyt paikkaa, joten minä puolestani lemppasin sen takaisin ostotilaan, kohteliaisuussäädöksistä viis.

Kun Verneri oli vätystellyt kotona melkein puoli teini-ikää, hän päätti viimein hankkiutua yliopistoon. Stipendejä poika sai vain muutaman, mikä ei ole kauhean paljon... mutta eipä niitä niin kauheasti edes tarvita, ellei sitten halua panna Kuusamakunnas kakkosen sisustusta uusiksi.

Ja sinne siis häipyi viimeinenkin kolmannen sukupolven vesa. Seuraava osa käsitteleekin sitten yliopistovuosia. :)

En jaksa keksiä mitään kivoja loppukysymyksiä, joten saatte pohtia niitä yksinänne. Pitäkää hauskaa. :D